olevaisuus

Emme ole eilisestä kerrottuja tarinoita, kuvia laskeneesta auringosta tai soittimessa rahisevia vinyylejä.
Olemme tupakan harmaa savu, hämärässä kapakassa viheltävä saksofoni, oluen vaahtoon piirretty kuva.

Siinä talossa

Siinä talossa on ikkunat kadulle, asunnossa ikkunalaudalla kuivakukka ja kauhtuneet verhot ikiaikaista marimekkokuosia. Valo syttyy talvella joka aamu kuudelta, palaa puoli tuntia ja sammuu taas syttyäkseen illalla kymmentä vaille kuusi, silloin se palaa kymmeneen asti. Jostain sisempää heijastuu ikkunaan ohutta valoa vielä puoli tuntia, sitten tulee pimeys.

Kesällä pieni tuuletusikkuna on aina auki, aamusta aamuun läpi yön, aurinko sytyttää valot jo ennen viittä ja tekee pienestä asunnosta iltapäiväksi Saharan. Talvella pienen tuuletusikkunan sisäpuolelle kasvaa kuurankukkia.

Joskus ikkunassa näkyy varjo, liikettä. Kaupungin pöly ja valon heijastukset estävät näkemästä sisään. Vain viereisen talon katolla asuva varis näkee sinne, tuntee asukkaat, mutta se vaikenee, ei kerro. Ei saa olla utelias.

Kello on kuusi ja neljäkymmentä. Sammutan valot, pistän avaimet taskuun ja astun hämärään rappukäytävään.

aamulla

kuulitko?

hiljaa, kevyesti

pienet linnut puissa

pienet linnut laulavat taas

Tulee, menee

Maailmassa vallitsee säilymisen laki. Elämään tulee asioita, elämästä poistuu asioita. Joskus tulee enemmän kuin menee, joskus menee enemmän kuin tulee. Maailmassa on polkupyöriä, ja niitä koskevat samat lait. Maailman Rumin Pyörä alkoi hiipua loppukesän sateissa, siirtyi varastoon odottamaan tulevaa. Nyt on tullut aika siirtää se uuteen elämään, uuteen maailmaan, se saa uuden kuskin.

Luopuminen ei ole helppoa, mutta sitä helpottaa se, että Maailman Rumimman seuraaja tuli jo taloon. Siinä on luonnetta, siinä on asennetta. Nimen se saa, kun kuiva asfaltti tuoksuu ja sepelit on kerätty talteen. Hymyilen.