kuu keltainen valaisee polkua
nainen menee kaivolle ja särkyy
hiljaa yössä sanat kaikuu
maailman merellä tuulee

——

keväisen meren tuoksu
ihminen aamuista polkua astuu
tummat silmät kuin syksyinen yö

——

(lauseenkappaleista kunnia internet-hakuja tehneille ihmisille)

Kumi palaa

Yksi viikko ja 333 euroa myöhemmin Työmatkapyörä rullaa taas. Ei pidä kuvitella, että yksinkertaisella pyörällä ajaminen tulisi halvaksi. Oli alamäki, mäen asfaltissa muutaman sentin heitto, pyörässä vauhtia jonkin verran alle neljäkymppiä. Pyörässä oli takakiekko, joka huonojen mutterien takia ei pysynyt kireällä. Takarengas ja asfaltin heitto kohtaavat, ketju nytkähtää ja veto katoaa. Maailma muuttuu hitaaksi, aivot rekisteröivät ensimmäisenä polkuvastuksen katoamiseen. Voi vittu. Silmät laskeutuvat keskiöön, ketju on eturattaan sisäpuolella. Ei hätää, seuraavaan risteykseen on matkaa muutama sata metriä. Nirsk! Takarengas lyö lukkoon, nousen satulasta, käsi löytää jarrukahvan. Pyörä pysähtyy.

Katson takanapaa, ketju on hirttänyt kiinni rattaan ja pinnojen väliin. Pieni perkele pääsee huulilta. Yritän vetää ketjun irti, valkomustiin ajohanskoihin jää ketjurasvan jälkiä. Ketju ei irtoa. Nostan pyörän olkapäälle ja lähden kävelemään. Vastaan tulee työmatkapyöräilijä, toinen, katseet ovat pitkiä. Kannan pyörän risteyksen yli aurinkoiselle levikkeelle. Nyin ketjua, mitään ei tapahdu. Kaivan repusta ketjunkatkojan, katkaisen ketjun jumin molemmilta puolilta ja talutan sen kotiin.

Vahinkotarkastus kotipajalla kertoo, että ulkokumi on menetetty, se on lähes puhki. Ketju, se menee vaihtoon. Eturattaasta puuttuu yksi piikki ja toinen on hieman murtunut. Roskiin. Irrotan takakiekon ja mietin, miten saisin ketjun irti. Hyvät konstit ovat vähissä, ketjuruoska ei nyt toimisi jumiutuneen ketjun takia. Naputan lukkorenkaan irti ja lyön vasaralla ratasta. Se pyörähtää hieman. Lyön lisää, lyön kovempaa. Ratas alkaa hitaasti kieriä auki ja saan lopulta ketjun irti, ratas pyörii vapaasti auki. Katkennut ketju ja ratas roskiin, lukkorengas talteen. Navan kierteet ovat ehjät, mutta vedon puolelta puolet pinnoista on vääntynyt tai ketju on leikannut niistä terästä irti.

Tikkurilan Ajomies kasasi uuden kiekon, myi takarattaan. Larun kaupat myivät eturattaan ja varastoon toisen takarattaan ja uudet kumit, viininpunaisilla reunoilla. Kasasin uuden voimansiirron, viimeistelin työn tänään, pesin pyörän ja lähdin auringonnousuun testilenkille. On se taas nätti, nopea. Viininpunaisuus on kaunista. Ratapyörään tulee taas vähän vähemmän kilometrejä ja niska-hartiaseudun jumit hellittävät.

Hiljaisempaa

Onko mikään hiljaisempaa kuin keväinen sunnuntaiaamu, kun valtakunnan uniset kääntävät kylkeä lämpimässä peiton alla? Onko mikään rauhallisempaa kuin unettoman hidas ajelehtiminen pyörällä pitkin tyhjiä katuja, viileän tuulen humina korvissa? Autojen ikkunoissa on jäätä, koskessa kuohuu ruskea vesi, penkereellä leskenlehtien metsä. Nouseva aurinko heittää pitkiä teräviä varjoja länteen.

kuikka huutaa

On meri, pienet laineet rannan kivissä, lahdella ui silkkiuikku. On aurinko, häikäisevä heijastus silmissä, rannan vedessä lipuu kajakki. On kevät, maassa pakattu reppu ja mela, ilmassa tuoksuu kallio ja kanerva.

pyötälaatikkofilosofiaa

Ajattelemme aina olevamme kypsimmässä iässä juuri nyt. Nuoret, mitä ne tietävät, ja vanhat, eivätkö ne ymmärrä? Tuleeko ihmisestä koskaan valmista?

Tavoitteet on asetettu

Keväinen aamu aukeaa sateisena. Voitan herätyskellon heräämällä tuntia liian aikaisin. Odotan hetken unen tuloa, turhaan, ja nousen ylös. Sateen kohina kuuluu pimeältä pihalta. Aamu on kiireetön, odotan päivän valkenemista.

Pyörä on kevyt polkea, kostea asfaltti valuu vastaan renkaan alla. Hiekansekaiset pisarat lentävät lahkeille ja kasvoille. Voimapeikot reisissä ovat tänään hereillä, ne saavat energiaa ärtyneestä mielentilasta. Poljen, poljen, ketju rusentaa hiekkaa rattaan väliin, minä rusennan polkimia. Rannalla ei tuule, meri on lähes sileä ja tuoksuu keväälle. Katson mittaria, aikaa on kulunut vähän. Nyt on poljettava kovaa, aikaa on ehkä riittävästi. Alan hengästyä, syke kohoaa. Viimeiset valot ajan pienellä riskillä, punaisilla. Takarengas jysähtää kovaa hidasteeseen, märkä rengas luistaa sileällä parkkihallin pinnalla. Mittari pysähtyy aikaan 34:49, keskinopeus 25,80 km/h. Molemmat kesän tavoitteet saavutettiin sateisena huhtikuun aamuna. Mitä seuraavaksi?

Rotat seilaavat lautoilla

Nythän on niin, että Apatia ei usein kirjoita elävästä elämästä kuin aavistuksen kryptisesti yksinkertaisia ja valitettavan suppeita kielikuvia käyttäen, mutta joskus ärtymys kuohuu yli ja pitää huutaa edes internetin syvyyksiin. Tänään on se joskus.

Aamu valkenee sumuisena, herään oikein hyvällä tuulella pitkien ja hyvien unien jälkeen ennen kahdeksaa. Kesäaikaan siirtyminen on tänä vuonna tuottanut tavallista laajemmat mustat silmänaluset, mutta nyt alan tottua. Valoisista illoista on helppo nauttia. Espresso puhisee liedellä, luen uutisia ja verkon foorumeita. Kuluneen viikon helteissä on ollut tukalaa polkea nykyisessä ajoasussani, ja kevyempää pitäisi saada.

Idän Ytimessä on pieni tihentymä pyöräkauppoja ja urheiluliikkeitä, joten suuntaan sinne. Ensimmäisessä kaupassa on hyvän näköisiä ajovaatteita, mutta ehkä ne ovat vähän liian paksuja? Kesää kohtihan tässä ollaan menossa, toppaukset ja muut ovat enemmän syksyn juttuja. Seuraavassa kaupassa on ohuempaa, mutta sopivia housuja on vain yhdet, ja ne kiristävät liikaa istumalihaksistosta. Kolmannessa kaupassa on sitten sopivia, ja löydän uudet ajokengätkin.

Menen ostosten kanssa kassalle. Juttelen tutun myyjän kanssa niitä ja näitä, myyjä pyytää pistämään kortin lukijaan. Syötän koodin, laite miettii hetken ja käskee vetämään kortin pois. Myyjä katsoo kassapäätettä hetken, sanoo, nyt ei onnistunut, yritetään uudestaan. Kortti lukijaan, koodi, vihreää täppää. Poista kortti lukijasta. Ei toimi. Pieni perkele lipsahtaa huulilta Itäisten Ghettojen ilmaan. Näitä toimimattomia Sampon kortteja on kuulemma viime aikoina ollut. Lähden etsimään pankkiautomaattia, se löytyy läheltä. Kortin työntäminen automaattiin jännittää. Mitä jos? Mitä jos jään ilman rahaa, toimimattoman pankkikortin kanssa? Mitä minä syön tänä viikonloppuna? Pieni helpotus tulee, kun automaatti sylkee ulos rahat ja kuitin. Palaan kauppaan, lyön nipun paperivaluuttaa myyjän kouraan ja saan haluamani. Sisältä korventaa. Ihmisen kärsivällisyydellä on rajansa, ja pankkitoiminta perustuu asiakkaan ja pankin väliseen luottamukseen. Sampon luotettavuuspääoma on nyt syöty viimeiseen suupalaan asti.

Palaan kotiin, on yksi lasku, joka pitäisi maksaa. Avaan Sampon verkkopankin, syötän maksun tiedot. Kaikki näyttää toimivan oikein hyvin. ”Hyväksy lasku”. Pankki palaa edelliseen näyttöön. Rasti ruutuun, uusi painallus. ”Hyväksy lasku”. Kierros alkaa alusta. Ensimmäistä kertaa elämässäni joudun soittamaan IT-tukeen saadakseni apua. Jokaiselle asialle on ensimmäinen kertansa, jotkut niistä miellyttävämpiä kuin toiset. Tämä on sieltä vähiten miellyttävästä päästä. Asiakaspalvelu vastaa nopeasti, nuoren naisen ääni on rauhallinen. Omani ei ole, se tihkuu jäätä ja äärimmäistä tympääntymistä. Kerron, mitä tapahtuu kun yritän maksaa laskua.

-Mene control paneliin. Sieltä etsi Java, avaa se. Siinä etusivulla on se “temporary files settings”-kohta, sieltä ”delete files”, paina siitä.
-Painettu on. Nytkö pitäisi toimia?
-Ei, ei vielä. Nyt mene sinne Security-välilehdelle, sieltä Certificates. Näkyykö siellä Sampo?
-Näkyy.
-Poista se.
-Et ole tosissasi.
-Kyllä, näitä on tänään ollut, ja näin ne on saatu toimimaan.
-Kuulet varmaan äänensävystä, että puhut menetetyn asiakkaan kanssa… Ei se sun vika ole, mutta multa loppui kärsivällisyys tänään. Kaupassa käydessä mun pankkikortti-visa ei kelvannut, ja nyt tämä. Nyt riittää.
-Joo, tänään on ollut jonkin verran noita toimimattomia visoja.
-Uskotko, että teidän pankistanne on mahdollista siirtää turvallisesti rahat johonkin toiseen pankkiin?
-Joo, kyllä se onnistuu.

Lopetan puhelun, saan laskun maksetuksi. Helppoa kuin heinänteko, kun tietää mitä tekee. Käy vain ennen joka laskunmaksua tyhjentelemässä javan väliaikaistiedostoja ja sertifikaatteja, niin kyllä se siitä. Hyvin toimii, ja käyttäjäystävällisesti. Jos ei perkele kahdessa viikossa saada toimimaan, niin silloin ei osata, tai on tehty jotain mitä ei olisi pitänyt tehdä. Rotat seilaavat lankuilla.

riitteet

Apatiaa, missä? Ei täällä sellaista, täällä on nyt keveä mieli ja suonet lämmintä verta pullollaan. Joku voisi puhua Imatran kuohuista ja pohjoisen joista, veden valtavasta voimasta kun talven jäät sulavat, yltiöpäisestä energiasta joka ei uomiinsa mahdu. Minä kuulin lokin nauravan, näin toisen seisovan Meilahdessa ohuella riitteellä aamun hämärässä, näin viluisen lenkkeilijän shortseissa ja lyhyessä topissa. Lahden päällä seisoo utu, aamun auringossa se sinertää ja illalla hohtaa punaisena, pistelee keuhkoissa ja yskittää. Seurasaaren silta roikkuu sileän veden päällä, joutsen ui sen heijastuksessa. Poljen, ketju rutisee rattaalla ja tuuli kohisee korvissa, tien karheus tärisee kämmenissä. Hengitys ei enää höyryä aamuisin.