riitteet

Apatiaa, missä? Ei täällä sellaista, täällä on nyt keveä mieli ja suonet lämmintä verta pullollaan. Joku voisi puhua Imatran kuohuista ja pohjoisen joista, veden valtavasta voimasta kun talven jäät sulavat, yltiöpäisestä energiasta joka ei uomiinsa mahdu. Minä kuulin lokin nauravan, näin toisen seisovan Meilahdessa ohuella riitteellä aamun hämärässä, näin viluisen lenkkeilijän shortseissa ja lyhyessä topissa. Lahden päällä seisoo utu, aamun auringossa se sinertää ja illalla hohtaa punaisena, pistelee keuhkoissa ja yskittää. Seurasaaren silta roikkuu sileän veden päällä, joutsen ui sen heijastuksessa. Poljen, ketju rutisee rattaalla ja tuuli kohisee korvissa, tien karheus tärisee kämmenissä. Hengitys ei enää höyryä aamuisin.