Aika joka ei palaa

Ajan hiljaa tietä läpi pienen kylän, asfaltti tuoksuu kesän sateelta, koivut hohtavat vielä vaaleina. Tien kapeus, mutkat, oikealla kangasmetsässä vanhan hautausmaan kivinen muuri, aika hidastuu ja kääntyy entiseen. Tuttuus, vaikka en ikinä ole täällä käynyt, tuoksut ja kuvat, tämä on jonkun koti kuten oli omani se joka jäi taakse jo lapsena. Päivästä päivään etsin ja aina hetkeksi sen tavoitan lämpimänä tunteena. Tiedän, jos pysähdyn, se aika karkaa, tämä hetki, ja vieraus saa taas vallan. Enhän ole koskaan täällä ollut.