Taantumus

Mitä tekee urhea edistyksen sanansaattaja, kun matkalla vastaan tulee Taantumus? Onko oikein antaa periksi alakulolle, tähän asti on tultu ja mitä siitä seurasi? Oliko taitettu matka kaiken sen vaivan arvoinen, olivatko käydyt taistelut sittenkään tarpeellisia? Ehkä olisi ollut helpompaa olla aloittamatta koko matkaa, pysyä kotona tuttujen seinien ja ovien takana ja olla itseensä tyytyväinen ja ryvettymätön. Maailma on aina helpointa pelastaa, kun ei tiedä, mitä on pelastamassa – on vain oikeita mielipiteitä, jos ei ole koskaan keneltäkään kysynyt tietä.

Minä kohtasin Taantumuksen kolmatta kertaa vuoden sisään, se tulee aina yhtä yllättäen. Se on muutama kymmenen kilometriä Mynämäestä pohjoiseen kasitien varrella, joitakin kymmeniä kilometrejä ennen Raumaa. Minä ajoin Taantumuksen ohi kuten molemmilla aikaisemmillakin kerroilla, en vielä ole uskaltanut kääntyä länteen mustavalkoisen tienviitan kohdalta. Siksi, ehkä juuri siksi, istun taas kerran iltaa Rauman keskustassa ketjuhotellissa ja juon tölkistä lonkeroa.