Lennä Juri Gagarin, lennä

Miltä Afrikka näyttää? Heiluuko Suomen lanteet, vai onko tänne pilvet pesineet? Radio rätisee, rutisee, laulajalla on karhea ääni. Mitä se tuollaisia miettii, miksei se katso netistä? Onko se nyt niin iso juttu, jos joku venäläinen ahtautui peltiseen bajamajaan ja lensi muutaman kerran pallon ympäri? Sinnehän pääsee kuka tahansa, jos on riittävästi fyrkkaa.

Suljen radion, tänne ei kuulu kuin Ylen Ykkösen horinoita, vanhojen fabujen ja koppeloiden horinoita, uutisia ja sietämätöntä iskelmähuttua. Keittiön nurkassa on hengetön tv, digiboksilla ei saanut minkäänlaista kuvaa. Jää näkemättä Selviytyjät ja olympialaiset, eikä edes luurilla pääse nettiin. Mä olen aivan ulkona kaikesta kun pääsen takaisin ihmisten ilmoille, mistä mä silloin tiedän, mikä on koleeta ja mikä ei? Mä pysyn himassa ja luen ircin logeja ja palstoja kunnes olen taas ajan tasalla ja olen aivan hiljaa kunnes pääsen takaisin kärryille. Muuten Sami ja Teemu alkavat taas vittuilla, eikä se hetkessä lopu – turvekorva. Teemu käy salilla ja syö venäläisiä nappeja, ei sen kanssa uskalla enää tapella. Se vetää välillä aivan hillittömät pultit todella pienestä.

Mä kävelin eilen tämän saaren ympäri, ei täällä ole yhtään mitään. Jotain kämyisiä puita, kivikkoisia rantoja, metsässä on sikana hyttysiä ja joitakin muita vastenmielisiä eläimiä. Joku iso harmaavalkoinen pullasorsa kävi sähisemään mulle, heitin sitä kivellä. Siitä se ei tykännyt yhtään, ja mulle tuli kiire sisään. Hullu luonto. Saunan rannassa olisi kajakki, mutta mä en halua lähteä melomaan sillä. Jos se kaatuu, mä joudun uimaan tuossa kalankusemassa järvessä. Ne ovat limaisia, niinkuin se iso, hauki. Hauki on kala. Mä syön vain lohta fileenä, pannulla paistettuna.

Mä luulen, että nuo yrittävät tehdä mut hulluksi. Valkotakki sanoi, että ylikierroksilla käyvä kone on saatava pysähtymään, keskittymiskyvytön, liiaksi stimuloitu. Ei, ei saa pysähtyä, maailma muuttuu joka sekunti, kärryiltä ei saa pudota, koska kukaan ei odota perässäjuoksijaa. Mä huusin sille, paiskasin jonkun kirjan sen pöydältä sitä päin, mutta se väisti ja ikkuna meni päreiksi kuten meidän foordi, kun se rekka tuli päälle. Kaikki takapenkille asti meni aivan pirstaleiksi. Valkotakkeja tuli lisää, joku löi piikin olkaan ja heräsin täällä kirotulla saarella.

Afrikka näyttää enimmäkseen vihreältä ja ruskealta, sillä on pienenpieni sininen sydän. Turhaan lensit, Juri Gagarin.