Hitaan aamun jännitys

Radiossa soi aamuvuoron rauhallinen soul. Mutteripannu päästi äsken kutsuvan suhahduksensa. Kaadoin kahvin kuppiin, suljin virrat hellasta ja palasin aamun rutiineihin – uutiset verkosta, sää, fillarifoorumeita. Kahvi on hyvää, tummaa ja vahvaa.

Nenään alkaa kantautua outoa hajua. Joku palaa. Vilkaisen olkani yli. Hella ei ole päällä. Käyn tarkistamassa, ettei mitään ole epähuomiossa päätynyt levylle. Ei ole, eikä keittiön puolella haise palaneelle. Käyn eteisessä, mutta haju ei tule käytävältäkään. Onko puhelimen akku sulanut, niistähän saa lukea aina toisinaan? Puhelin voi hyvin.

Haju voimistuu jalkalampun luona, ehkä sen kupuun on päätynyt liikaa pölyä. Suljen valon ja kurkistan lamppuun. 300 watin halogeenia suojaavan lasikuoren toinen pää on ruskea. Halogeenipolttimo näyttää ehjältä. Käännän lamppua hieman. Suojakuoren alla, halogeenipolttissa kiinni, käryää ampiainen, se sama, jota yritin ohjata ulos aiemmin aamulla.