Kaikkea ei voi tietää

Maailma on mysteerejä pullollaan. Kuinka pyramidit rakennettiin? Mikä Tunguskassa räjähti? Mikä on Antikytheran koneen alkuperäinen käyttötarkoitus? Miksi miehillä on nännit? Ja miksi kadunvarsille päätyy yksinäisiä kenkiä?

Yksinäisten kenkien mysteeri on äärimmäisen kiehtova. Lähestytään kysymystä järjestelmällisesti. Näemme kengän kadun varressa, yllättäen, viimeiksi eilen aivan konttorin lähellä suojatien laidassa oli valkoinen lenkkari. Se ei ollut erityisen suuri, ei myöskään silmin nähden pieni, sanotaan siis keskikokoinen. Yön sade ja kävellyt kilometrit olivat iskeneet siihen rujon harmaan patinan. Miksi se on siinä, ja missä sen pari on?

Pienet kiinalaiset tai taiwanilaiset kädet ovat sen kerran ottaneet laatikosta, viereisestä laatikosta sen parin, ja samat kädet ovat pakanneet ne yhdessä pahvilaatikkoon ja poistuneet 12 tunnin työpäivän jälkeen McDonaldsille syömään päivän ansiot yhdessä toisten pienikätisten kanssa.

Laatikon tie vei jonnekin Espoon peräkorpien urheiluliikkeeseen, jossa sitä auotaan, suljetaan ja auotaan taas kun vähemmän pienikätiset ja enemmän McDonaldsissa syöneet etsivät turvonneisiin jalkoihinsa sopivia kenkiä. Viimein joku löytää sopivat ja kantaa ne laatikossa kassalle, jossa vielä kerran tarkistetaan, että laatikossa on kaksi kenkää, ei enempää eikä vähempää, ja että ne ovat samaa kokoa. Kotona ne on vedetty jalkaan, niitä on ihasteltu peilistä ja niillä on kävelty eteisessä ja myöhemmin pitkin katuja ja kujia. Kuitenkin, nyt edessäni kadulla on vain yksi kenkä.

Missä se toinen on? Vetääkö kenkäparin omistaja toisen kengän jalkaansa eteisessä suunnitellessaan pikaista retkeä lähikauppaan ostamaan jotain itse aiheutettuun pahaan oloon tehoavaa, mutta matka katkeaa, koska se toinen kenkä on tuossa jalkojeni juuressa? Onko toinen kenkä jossain lähistön pensaassa, onko se vielä jalassa kiinni? Sataa, on ollut kurja yö, toivotaan ettei näin ole. Kengättömän jalan kastumisesta saisi varmasti vuosituhannen flunssan eikä sille nenän vuotamiselle olisi loppua.

Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä ilmeisemmäksi käy, että se kadoksissa oleva kenkä on tätä löytämääni mielenkiintoisempi. Tämä kenkä on tässä, voin potkaista sen ohi ajavan kaupunkimaasturiporvarin renkaiden alle tai nostaa lähimpään roskakoriin, tai jättää sen seuraavan kulkijan iloksi ja huvitukseksi. Siinä puuttuvassa kappaleessa on kaksin verroin mysteeriä, siitä ei tiedetä kuin se, että se on joskus ollut olemassa.