Vieraassa kaupungissa

Ravintolan tyhjyys, hiljaa puhuttu ranska naapuripöydässä, mies on tumma ja nainen tulisen näköinen. Toisessa pöydässä kaksi vanhaa harmaata miestä, toinen puhuu leveää raumaa, toisesta ei kuulu sanaakaan. Harmaa pää vain nyökähtelee välillä. >>Ollista tuli leskimies viisikymppisenä, sanoin ettei se pitkään ole ilman…>> Veitsi kilahtelee lautaseen, naisen lusikka keittolautasen pohjaan, >>aivan mustana mä aina juon>>, lasissani on tummaa Leffeä, tumma mies kumartuu tulisen naisensa puoleen, kuuluu pehmeää ranskaa. Maksan, nousen, nousen hissillä viidenteen ja avaan numeroidun huoneen oven. Ikkunasta näkyy 60-lukulaista betonia ja UPM:n tehtaiden savua, parkkipaikka on täynnä likaisia autoja. Laitan musiikin soimaan, verkkaista musiikkia verkkaisen miehen verkkaiseen iltaan, koti ja lämmin peti ovat kaukana. Täällä leveän sängyn päällä on vain yksi tyyny, jossain alempana on sauna lämpimänä ja uima-allas kylmänä.

Kalpea aurinko laskee UPM:n piippujen taakse, valkoinen savu värjäytyy keltaisenpunaiseksi. Kadunvarsien likaisenharmaat lumikinokset eivät vaihda väriä auringon laskiessa, ei katuvalojenkaan keltainen hehku saa niitä näyttämään muulta kuin likaiselta. Tulisi sade ja pyyhkisi tämän maan, pyyhkisi tuon likaisen lumen puroihin, jokiin ja viemäreihin, pesisi kadut pölystä ja toisi kevään. Tämä talvi on ollut liian pitkä, sen kesto yli ihmismielen kärsivällisyyden, Siperian pakkaset pieksivät maata viisi kuukautta yhtä soittoa. Kaiuttimista helähtää latinorytmejä, ne vievät ajatukset kesään ja meren rannalle, kuumille kallioille naiseni kanssa. Nainen on kaukana kotona, minä kaukana kotoa. Huomenna jälleen, huomenna pääsen kotiin, taakse jää tämä ankea ja ruma vieras kaupunki.