Tikari kesän sydämeen

Syksy tuli taas yllättäen ja liian aikaisin, aivan kuten se tulee joka ikinen vuosi. Viime yönä siirrettiin kelloja ja se löi tikarin kesän sydämeen. Nyt on vain synkkyyttä ja pimeyttä neljä kuukautta, töihin mennessä on yö, töistä tullessa yö. Arjen keskinkertainen sankari näkee päivänvalon enää vain konttorin saastaisen ikkunan läpi. Mikään ei ole helpompaa kuin ymmärtää, miksi muinaiset ihmiset ovat viettäneet juhlaa joulukuun 22. päivän tietämillä näillä leveysasteilla. Kun joulu jää taakse, maa alkaa taas hitaasti siirtyä kohti elämää, kaiken tappava loska ja pakkanen menettää vähitellen otteensa ja suuri kultainen alkaa suoda kurjille vaeltajille lämpöään. Tulee taas kesä ja kaikki tämä ankeus unohtuu yli puoleksi vuodeksi, maa elää, ja ihmiset. Tämä on elämän kiertokulku.