Talven värejä

Vasta tänään ymmärsin, että talvi ei ole pelkkää valkoista ja harmaata, koivujen oksien punertavuutta ja havupuiden synkkää vihreyttä, kalpeaa taivasta. Meren rannan jäiden seasta nousee kellanruskeana kuiva kaislikko. Etäällä kaksi mustaa hahmoa kävelee poikki jäätyneen selän.

Uljaasta uudesta maailmasta ja muusta

Olen viime aikoina lukenut Aldous Huxleyn kirjaa Brave New World Revisited. Siinä Huxley pohtii yhteiskunnan kehittymistä noin 30 vuotta Uljaan uuden maailman kirjoittamisen jälkeen. Monelta osin kirja tuntuu pelottavankin ajankohtaiselta ollakseen yli 50 vuotta vanha. Orwellin diktatuurimainen 1984 ei näytä toteutuvan, mutta Uljas uusi maailma on jo täällä. Maailma on pirstaloitunut massoiksi, joille jokaiselle tarjotaan viihdettä kunkin joukon maun mukaan enemmän kuin kukaan pystyy ottamaan vastaan. Jatkuva informaatiotulva pitää huolen siitä, että kokonaiskuvaa maailman tilasta ei pysty hallitsemaan. Vaaleja ei voiteta asialinjalla vaan mielikuvilla, ja sosiaalinen media aikaansaa joukkoliikkeitä iskulauseiden ympärille. Pelottavasti jotkut Haaviston kannattajat puhuivat sosiaalisessa mediassa Haaviston tarjoamasta uljaasta uudesta maailmasta kuin se olisi jotain positiivista. Haavisto ehkä itsessään on jotain positiivista tai sitten ei, siihen en ota kantaa. On ajalle leimallista, että hyvältä kuulostavia iskulauseenomaisia hokemia käytetään ilman taustalla olevien merkitysten pohtimista. Uljas uusi maailma on tästä hyvä esimerkki, siihen ei ole mitenkään mahdollista liittää positiivisia merkityksiä, jos tuntee Huxleyn kirjan ajatusmaailman. Vastaavia esimerkkejä löytyy enemmänkin, poliittinen kielenkäyttö vilisee niitä. On jytkyjä, vastajytkyjä, työreformeja ja valtion tuottavuusohjelmia. Kuntauudistuskin saattaa kuulua tähän joukkoon. Tässä suhteessa olemme edenneet myös kohti 1984:ää, jossa kieli määritellään uudelleen kuhunkin tilanteeseen sopivaksi.

Olen huomannut olevani itsekin Uuden uljaan maailman loukossa, olen informaatiotulvasta riippuvainen kuin tupakoija nikotiinista. Jatkuva tarjolla olevan informaation määrä pirstoo keskittymiskyvyn ja sitä kautta työtehon, aika tuhlautuu sekundäärisiin toimintoihin. Vapaa-ajallakin, kun voisi tehdä kaikkea hyödyllistä ja järkevää, saatan huomata tuhlanneeni tunteja tyhjänpäiväiseen Facebook-keskusteluun ja uutisotsikoiden selaamiseen. Voiko aikaansa huonommin käyttää? Nähdäkseni ei voi. Tilanne ahdistaa jonkin verran, ja sen muuttaminen tuntuu suurelta haasteelta, kuten nykyään kuuluu sanoa. Mikäänhän ei enää varsinkaan työelämässä ole vaikeaa, on vain haasteita. Yritän kuitenkin ryhtyä yhden miehen kapinaan, päästä irti tästä informaatio-oravanpyörästä ja kaiken viihteellistymisestä. Tavoitteena voisi olla etsiä sisältä pieni linkola ja lähteä kalaan.

Yksinäisen valtakunta ja sen tuho

Hissin ovi aukeaa tilavaan aulaan. Näytän kulkukorttia sähkölukolle. Naksahdus, vihreä valo, työnnän oven auki. Märät kengänpohjat narisevat vahatulla lattialla, josta loisteputkien valo heijastuu. Vanhan talon ilmastointi kohisee, pihisee ja kumisee. Kahvihuoneen pöydällä on kasa paperia, eilisiä ja toissapäiväisiä lehtiä. Heitän aamun Hesarin pinon päälle. Työpöytä on tarpeettomien papereiden peitossa, paperitonta toimistoa ei tullutkaan ikinä. Tietokoneen vihreät ja siniset valot hohtavat mustaa ikkunaa vasten. Kahvikupissa toissapäiväisen kahvin jämät, huuhtelen ne pois kuumalla vedellä. Kahviautomaatti sanoo dididi, musta öljy valuu kuppiin. Käytävällä tyhjiä työpisteitä, suljettuja ovia ja pimeitä huoneita lasiseinien takana. Jostain kaukaa kuuluu raskaiden palo-ovien kolahduksia, hissi suhisee kuilussaan. Kaadan mustaa öljyä kurkkuun, pahaa kofeiinia. Ulkoa pimeästä kuuluu jonkun torven huutoa, naapuritontin työmaa heräilee aamuun. Etäiset kolahdukset lisääntyvät. Palo-ovi lähellä aukeaa, pamahtaa kiinni, näen ikkunasta mustan varjon kävelevän selkäni takaa kulman taakse. Enää en ole yksin, häiriötön. Sähköposti pursuaa lukemattomia viestejä, ne huokuvat lisää töitä ja stressiä. Aulan sähkölukko surahtaa, ovi kolahtaa. Narisevat askelet tulevat selkäni taakse. >>Huomenta.>>