rauhallisella tulella

Muutoksen ajatukset kypsyvät rauhallisella tulella. Jos nuotioon laittaa liikaa puita, ajatukset kärventyvät hiileksi ja siitä seuraa vain sotkua. Liian hiljainen nuotio tai märät polttopuut tekevät käryä ja häkää, ja se tukahduttaa. Kuivia puita, sopivasti, kypsytän ajatuksia.

Tavoite

Kireä mieli tuottaa kireän kehon ja jäykät lihakset. Ylivireä mielentila turmelee unen ja aamuisin herää liki samasta väsymyksestä kuin iltaisin nukkumaan mennessä. Olen unohtanut rentoutumisen taidon, ja kireästä mielestä kärsii koko ruumis. Sisään, ulos, vatsanpohjasta asti, uudelleen ja uudelleen, rauhallinen syvä hengitys. Oma tahti, ei muiden tai työnantajan saati asiakkaan. Oma tahti elämässä. Hiljaa, rauhassa. Vähän on merkityksellisiä asioita maailmassa, eikä yksikään niistä liity pörssiyhtiön tulokseen. Oma tahti, rentous, suorittamattomuus. Haluan olla kuin vesi joka kosken kivissä soljuu ja kiertää ne väistäen, hioo hitaasti, ja pysyy aina vetenä, ei muuna.

Lapsuuksista

Olin lapsi 80-luvun alkupuolella, tai ehkä ehkä koko 80-luvun ajan. Eräs uutisartikkeli tänään sai muistelemaan noita aikoja. Artikkelissa kerrottiin, että lasten kyynärvarsimurtumat ovat yleistyneet, ja erääksi syyksi esitettiin vähentyneen liikunnan aiheuttamaa heikkoa motoriikkaa.

Omassa lapsuudessani vapaa-aika kohellettiin ulkona, tehtiin asioita joissa ei ehkä ole suurta järkeä ja jotka eivät aina olleet kovin turvallisia, mutta jotka kaikki olivat hauskoja. Oma reviiri oli laaja asuinpaikasta riippumatta, puuhailu ei rajoittunut omaan pihaan. Ajoimme pyörillä ja juoksimme metsissä, kiipesimme kallioita ja puita ja hypimme alas. Talvella laskettiin mäkeä pulkalla, stigalla ja minisuksilla. Kännyköitä ei ollut, eikä meihin saanut yhteyttä ollessamme pihalla. Kotiin tultiin määrättyihin ruoka-aikoihin, tai ainakin yritettiin.

Olen seurannut tämän talonyhtiön lasten vapaa-aikaa. Talon vieressä on suuri rakennustyömaa ja kallioinen metsä täynnä kiviä, mäkiä ja jyrkänteitä. Parin kilometrin päässä on suuri skeittipuisto. Minua ei olisi lapsena saanut pysymään poissa noista paikoista minkäänlaisilla kielloilla. Talvella nämä lähimetsän mäet ovat paksun lumen peitossa. Lumi on koskematonta. Metsässä ei näy lapsia kesällä eikä talvella, siellä käy vain koiranulkoiluttajia. Talon lapset seisovat kahden kerrostalon välisellä pihalla, muutama sata neliömetriä asfalttia. Kesäisin siinä nojaillaan sählymailoihin, talvella jääkiekkomailoihin. Liikettä ei juuri näy.

Talven koskemattomat hanget lähimetsän mäissä harmittivat. Miksei kukaan enää piirrä suksen jälkiä puhtaaseen lumipintaan? Miksi spontaani liike on lakannut?

Ajatus

Seisovista vesistä syntyy suo.

Pisaroita, meri

Sade värjää maiseman harmaaksi. Pisara osuu mereen, siitä nousee aalto, toinen, kolmas. Pienten aaltojen rengas leviää pyöreänä. Pisara osuu mereen, sen aalto kohtaa renkaan, toisen, kolmannen. Meri väreilee vihertävänharmaana. Olemme pisaroita, elämä meri.

Tänään

Tänään minulla ei ole sanoja. Tänään minulla ei ole viisautta jaettavaksi. Tänään on hiljaisuus, mielen tyhjyys ja kyynel, joka istuu kyynelkanavassa ja odottaa ulospääsyä. On lohduttomuus ja pelko läheisten puolesta, tuskainen äänetön huuto maailman ja ihmisen pahuutta vastaan. Sielun pimeä yö on saapunut.

Onnellisilla ei ole sanoja

Apatian apostoli nostaa kynänsä pöytälaatikosta ja siirtää kuivettuneen terän valkoiseen paperiin taas kerran. Kuluneiden vuosien pölyä varisee lattialle, se on onnen pölyä. Onnellisilla ei ole sanoja, ei ole kerrottavaa, ei silloin kun elämässä on kaikki hyvin. Kynä hautautuu laatikon pohjalle, paperiin kirjoitetaan vain kauppalistoja ja sekalaisia muistutuksia. Menneet vuodet ovat olleet hyviä, tulevat vuodet ovat varmasti hyviä, mutta nyt on helvetti valloillaan.

Ne teistä jotka hapuilevan kirjoittajan tuntevat ja korkeampiin voimiin uskovat, muistakaa minua, muistakaa meitä. Muistakaa meitä, jotta pahuus vetäytyisi elämänpiiristä ja jotta aurinko taas lämmittäisi kohmettuneet mielet kesään. Yritän uskoa, yritän toivoa, mutta jäljelle jää taas kerran vain toivottomuus ja neuvottomuus, lohduttomuus. Huudan neuvottomuuteni yön hämärään, se ei vastaa. Jää vain yön hiljaisuus ja vieressä nukkuvan hengitys.

Kuljemme yli yön

Pahuus ja pelko asuvat kalvamaan jäävissä ajatuksissa. Pahuus ei mene pois, jos sille suo ajatuksia. Ajatusten ketju pitää saada katkeamaan, ja niin pelkokin hälvenee. Minkä tahansa asian pelko on pahempaa kuin itse pelättävä asia tai henkilö. Suostumalla ajattelemaan pahuutta tai pelkoa antaa valtaa pahoille ajatuksille ja tunteille itsessään. Jos pahuus on päässyt elämään, pelko juurtumaan sieluun, ainoa mahdollisuus on lähteä eteenpäin kohti pimeää, vapisevin askelin mutta rohkeasti. Sekin pelottaa, mutta elämää on vain siellä missä ilma on kevyttä hengittää ja kanssakulkijat kulkevat samaan suuntaan kevyin askelin eikä puheissa ole vihaa, katkeruutta.

Vapautta ei ole unohdus vaan välinpitämättömyys; taasko noita vanhoja naurettavia ajatuksia. Silloin niille ja niiden aiheuttajille voi hymyillä, todeta päässeensä eteenpäin, ohi ja yli. Yhdessä rakkaani kanssa kuljemme yli tämän sielun pimeän yön.

Uljaasta uudesta maailmasta ja muusta

Olen viime aikoina lukenut Aldous Huxleyn kirjaa Brave New World Revisited. Siinä Huxley pohtii yhteiskunnan kehittymistä noin 30 vuotta Uljaan uuden maailman kirjoittamisen jälkeen. Monelta osin kirja tuntuu pelottavankin ajankohtaiselta ollakseen yli 50 vuotta vanha. Orwellin diktatuurimainen 1984 ei näytä toteutuvan, mutta Uljas uusi maailma on jo täällä. Maailma on pirstaloitunut massoiksi, joille jokaiselle tarjotaan viihdettä kunkin joukon maun mukaan enemmän kuin kukaan pystyy ottamaan vastaan. Jatkuva informaatiotulva pitää huolen siitä, että kokonaiskuvaa maailman tilasta ei pysty hallitsemaan. Vaaleja ei voiteta asialinjalla vaan mielikuvilla, ja sosiaalinen media aikaansaa joukkoliikkeitä iskulauseiden ympärille. Pelottavasti jotkut Haaviston kannattajat puhuivat sosiaalisessa mediassa Haaviston tarjoamasta uljaasta uudesta maailmasta kuin se olisi jotain positiivista. Haavisto ehkä itsessään on jotain positiivista tai sitten ei, siihen en ota kantaa. On ajalle leimallista, että hyvältä kuulostavia iskulauseenomaisia hokemia käytetään ilman taustalla olevien merkitysten pohtimista. Uljas uusi maailma on tästä hyvä esimerkki, siihen ei ole mitenkään mahdollista liittää positiivisia merkityksiä, jos tuntee Huxleyn kirjan ajatusmaailman. Vastaavia esimerkkejä löytyy enemmänkin, poliittinen kielenkäyttö vilisee niitä. On jytkyjä, vastajytkyjä, työreformeja ja valtion tuottavuusohjelmia. Kuntauudistuskin saattaa kuulua tähän joukkoon. Tässä suhteessa olemme edenneet myös kohti 1984:ää, jossa kieli määritellään uudelleen kuhunkin tilanteeseen sopivaksi.

Olen huomannut olevani itsekin Uuden uljaan maailman loukossa, olen informaatiotulvasta riippuvainen kuin tupakoija nikotiinista. Jatkuva tarjolla olevan informaation määrä pirstoo keskittymiskyvyn ja sitä kautta työtehon, aika tuhlautuu sekundäärisiin toimintoihin. Vapaa-ajallakin, kun voisi tehdä kaikkea hyödyllistä ja järkevää, saatan huomata tuhlanneeni tunteja tyhjänpäiväiseen Facebook-keskusteluun ja uutisotsikoiden selaamiseen. Voiko aikaansa huonommin käyttää? Nähdäkseni ei voi. Tilanne ahdistaa jonkin verran, ja sen muuttaminen tuntuu suurelta haasteelta, kuten nykyään kuuluu sanoa. Mikäänhän ei enää varsinkaan työelämässä ole vaikeaa, on vain haasteita. Yritän kuitenkin ryhtyä yhden miehen kapinaan, päästä irti tästä informaatio-oravanpyörästä ja kaiken viihteellistymisestä. Tavoitteena voisi olla etsiä sisältä pieni linkola ja lähteä kalaan.